Valikko
12.10.2022
"Emmä nyt niin huonona ole, joku muu varmasti kaipaa apua mua enemmän. Kyllä mä vielä pärjään."
Lause ja ajatus, jonka oon kuullut liian monen ystävän huulilta, ja jonka muistan omastakin lähihistoriastani – ja jota tiedän vielä useamman miettivän. Niin moni ei uskalla hakea apua, koska ei koe olevansa avun arvoinen. Ei koe olevansa vielä tarpeeksi rikkinäinen, jotta hänet otettaisiin tosissaan. Opiskelijat eivät uskalla hakeutua hoidon piiriin, erityisesti mielenterveysasioissa, jotta vielä kiireellisemmät potilaat pääsisivät hoitoon.
Tilannetta pahentaa korkeakouluopiskelijoiden keskuudessa erityisesti tieto YTHS:n jatkuvasti tiukoilla olevista, riittämättömistä resursseista. Kun YTHS:n resursoinnin kestämättömään tilanteeseen yhdistää julkisten sosiaali- ja terveyspalveluiden jonot, olemme pattitilanteessa. Olen henkilökohtaisesti todistanut monta kertaa tilannetta, missä opiskelija on käännytetty kunnallisten palvelujen piiristä takaisin YTHS:lle – perusteluna on annettu vain, että “nokun sä kuulut YTHS:n piiriin”. Usein taustalla vaikuttavat myös julkisten palveluiden ruuhkautuminen.
Opiskelijat palloilevat luukulta toiselle, kun julkisella sektorilla opiskelijoita ei haluta palvella, ja YTHS:llä ei ole aikoja. Vaihtoehdoksi jää yksityinen sektori - kallis vaihtoehto pienituloiselle opiskelijalle. Jos apua tarvitsee nopeasti, mutta asia ei kuitenkaan ole päivystystasoinen, on yksityinen terveydenhuolto usein ainoa vaihtoehto. Yksityiselle oli saatavilla maksusitoumuksia YTHS:n kautta viimeisimmän uudistuksen astuttua voimaan vuoden 2021 alussa, jolloin ammattikorkeakoulujen opiskelijat pääsivät myös YTHS:n piiriin. Maksusitoumukset kuitenkin loppuivat seinään, kun rahat eivät enää niihin riittäneet.
Tällä hetkellä YTHS:n rahoitusmalli perustuu osittain opiskelijan kukkarolle ja osittain valtion tukiin. Kelan sivujen mukaan “Valtio rahoittaa 77 % korkeakouluopiskelijoiden terveydenhuollosta, ja loput 23 % rahoitetaan opiskelijoiden maksamilla terveydenhoitomaksuilla.” Tämä rahoitusmalli ei selvästikään toimi, sillä resursseja ei ole riittävästi. Rahoitusta pitää lisätä, mutta se ei saa käydä pienituloisen, velaksi elävän opiskelijan kukkarolle. Valtion maksuosuutta pitää kasvattaa nostamatta opiskelijoiden euromääräistä maksua. Pitäisi olla sanomattakin selvää, että terveydenhuollon pitää olla saatavilla oikea-aikaisesti ilman, että sitä pitää maksaa opintolainalla.
Yhden maksun strategia ei toimi, jos aikoja ei riitä ja apua ei saa.
Pauliina Ryökäs
ISYYn hallituksen jäsen,
ehdolla Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) hallitukseen 2023
Teksti on julkaistu maailman mielenterveyspäivänä 10. lokakuuta Pauliinan ehdokassivulla.
Wordpress.fi, avautuu uuteen välilehteen: Pauliina Ryökäs