Valikko
04.09.2025
Itä-Suomen yliopiston ylioppilaskunnan (ISYY) hallituksen puheenjohtaja Emilia Enroth edusti ylioppilaskuntaa Itä-Suomen yliopiston (UEF) lukuvuoden 2025–2026 avajaisissa Joensuussa torstaina 4.9.2025.
Puheessaan Enroth korosti opiskeluvuosien tarjoamia mahdollisuuksia tutkia erilaisia yhteisöjä ja etsiä omaa polkuaan. Kasvatustehtävässään onnistuakseen yliopiston ja yhteiskunnan tulee tukea ja kannustaa opiskelijoita tällä matkalla.
"Yliopistossa karttunut osaaminen ei rajoitu pelkästään oman alan uusimman teorian tai tutkimustiedon hallintaan. Opiskelun ja yliopiston tarjoamien mahdollisuuksien kautta kehittyy myös monenlaista muuta osaamista. Esimerkiksi osallistuminen ainejärjestöjen tai ylioppilaskunnan toimintaan, oli kyse sitten tapahtumien järjestämisestä tai muista luottamustehtävistä, tarjoavat arvokkaita taitoja ja kokemuksia, joista on hyötyä myös työelämässä."
"Opiskelijat ovat hyvin heterogeeninen ryhmä, jotka tulevat hyvin erilaisista lähtökohdista. Jokaisen opiskelu- ja työkyky sekä taloudelliset ja sosiaaliset resurssit vaihtelevat. Opiskeluvuodet ovat aikaa, jolloin etsitään suuntaa, erehdytään ja kasvetaan. Nämä vuodet ovat liian arvokkaita siihen, että ne muuttuisivat pelkiksi selviytymistarinoiksi. Opiskelijoihin investoimalla investoidaan samalla myös Suomen tulevaisuuteen, eikä yhtäkään opiskelijaa pidä jättää taakse", muistuttaa Enroth.
Alta voi lukea yliopiston avajaisissa kuullun puheenvuoron kokonaisuudessaan.
Arvoisat rehtorit, hyvät juhlavieraat, opiskelijat ja koko yliopistoyhteisö.
Syksy on monelle meistä palaamista omaan yhteisöönsä, niin työpaikalle kuin opiskelupaikkaansa, mutta jännittävintä se on tietenkin uusille opiskelijoille. Monen fuksin päässä liikkuu valtavasti kysymyksiä siitä, sovinko minä yliopistoon, saanko minä kavereita ja osaanko minä tarpeeksi. Tähän voi todeta uusille opiskelijoille, että kokeilkaa kaikkea ja sanokaa mahdollisimman moneen juttuun kyllä, unohtamatta tietenkään omaa jaksamistanne. Sitä kautta se oma polku rakentuu, sillä yliopistossa karttunut osaaminen ei rajoitu pelkästään oman alan uusimman teorian tai tutkimustiedon hallintaan. Opiskelun ja yliopiston tarjoamien mahdollisuuksien kautta kehittyy myös monenlaista muuta osaamista. Esimerkiksi osallistuminen ainejärjestöjen tai ylioppilaskunnan toimintaan, oli kyse sitten tapahtumien järjestämisestä tai muista luottamustehtävistä, tarjoavat arvokkaita taitoja ja kokemuksia, joista on hyötyä myös työelämässä. Opiskeluaika on todella ainutlaatuinen hetki elämässä, jolloin voi rauhassa tutkia omia kiinnostuksen kohteita, kokeilla uutta ja muodostaa oman arvomaailman. Siinä sivussa syntyy usein elämän tärkeimpiä ihmissuhteita.
Vanha klassikkosanonta on, että opiskeluaika on elämän parasta aikaa. Sitähän se parhaimmillaan voi olla, jolloin yksilö löytää paikkansa omasta yhteisöstään ja kokee aikansa merkitykselliseksi. Yhä useamman opiskelijan elämää värittää kuitenkin useammin tunne riittämättömyydestä ja huoli tulevaisuudesta. Työmarkkinat eivät vedä, tukiin tehdään muutoksia ja maailmantilanteen epävarmuus tuo huolta omaankin elämään. Opiskelijat ovat hyvin heterogeeninen ryhmä, jotka tulevat hyvin erilaisista lähtökohdista. Jokaisen opiskelu- ja työkyky sekä taloudelliset ja sosiaaliset resurssit vaihtelevat. Opiskeluvuodet ovat aikaa, jolloin etsitään suuntaa, erehdytään ja kasvetaan. Nämä vuodet ovat liian arvokkaita siihen, että ne muuttuisivat pelkiksi selviytymistarinoiksi. Opiskelijoihin investoimalla investoidaan samalla myös Suomen tulevaisuuteen, eikä yhtäkään opiskelijaa pidä jättää taakse.
Yliopiston tehtävä ei ole vain kouluttaa tulevaisuuden työntekijöitä ja kasvattaa heidän kauttaan Suomen tuottavuutta, vaan sen tehtävänä on ennen kaikkea kasvattaa kriittisiä ajattelijoita ja aktiivisia kansalaisia. Epävarmuus maailmassa ruokkii polarisaatiota ja vaikeuttaa erilaisten mielipiteiden sietämistä. Juuri nyt maailmassa tarvitaan sivistystä, rohkeutta ajatella itse ja ehkä ennen kaikkea kykyä ymmärtää toisiamme. Myös silloinkin, kun toisen ajattelutapa on itselle täysin vieras.
Sivistys ei tarkoita sitä, että olemme aina samaa mieltä, vaan sitä, että osaamme olla eri mieltä toisiamme kunnioittaen. Polarisoituvassa maailmassa juuri tätä tarvitaan. Tieteellinen ajattelu tarvitsee tilaa, aikaa ja vapautta. Ilman akateemista vapautta ja sananvapautta ei synny riippumatonta tutkimusta, ei kriittistä keskustelua, eikä uusia oivalluksia. Tällaisina aikoina on entistä tärkeämpää vaalia niitä arvoja, jotka mahdollistavat vapaan tutkimuksen ja avoimen keskustelun eli puolustamalla niitä arvoja, joille tiede ja pohjoismainen demokratia rakentuvat.
Toivon meille kaikille rohkeutta ajatella itse, kykyä kuunnella toisia ja voimaa kulkea omaa tietä silloinkin, kun maailma ympärillä muuttuu levottomaksi.